Tiistaina ennen pötköttelyä hain työpaikan lähiapteekista viiden millin injektioruiskuja ja kannellisia muovikuppeja. Koti-inseminaatiosta yleisesti käytetty nimitys muumimukimenetelmä on sympaattinen, mutta valitettavan harhaanjohtava. Posliini kun ei ole hyväksi siittiöille. Tämän selvittyä lupasin muumimukinimitykseen viehtyneelle ystävälleni P:lle, että muumimuki pidetään mukana prosessissa, jos ei muuten niin sujauttamalla siemennesteen sisältävä astia muumimukiin. Harmillisesti apteekin muovikuppi on kuitenkin halkaisijaltaan niin iso, ettei se mahdu muumimukin sisäpuolelle. Pitää varmaan seuraavan ovulaation ajaksi varata isän asunnolle yksi muumimurokuppi.
Toisella yrittämällä torstaina tapahtumien kulku oli seuraava:
Olimme sopineet tapaavamme kolmelta isän luona kolmen korttelin päässä työpaikaltani. Aluksi joimme teetä ja vaihdoimme tuoreimmat kuulumiset. Molemmilla oli ollut kiirettä töissä. Minä jäin keittiöön juomaan teetä, kuuntelemaan BBC:tä ja lukemaan lehteä isän vetäytyessä vessaan hoitamaan oman osuutensa. Ensimmäisellä kerralla tiistaina koko tilanne oli uusi, outo ja kiusallinenkin. Toisella kerralla torstaina tuoreen siemennesteen odottaminen viereisessä huoneessa ei tuntunut enää yhtään kummalliselta.
Muovikupista siemenneste imetään ruiskuun. Sitten ruiskua pidetään pystyasennossa, naputellaan varovasti sormella ilmakuplien poistamiseksi ja puristetaan ilma ulos ruiskusta. Siemenneste ohjataan ruiskulla mahdollisimman lähelle kohdunsuuta. Sitten vaan makoillaan puolisen tuntia lantio koholla.
Minun pötkötellessäni sängyllä jalat seinällä naistenlehteä lukien tuleva isä istui eteisen lattialla yrittäen saada iPadiaan keskustelemaan langattoman verkon välityksellä asunnon äänentoistojärjestelmän kanssa. Vertailimme myös joululomasuunnitelmia ja laskeskelimme kalenterista seuraavan ovulaation ajankohtaa. Puoli viideltä olin taas toimistolla valmistautumassa lähestyvän viikonlopun työmatkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti