Kohdattuani miesparin sattumalta brunssilla kuljeskelin kuukauden verran heidän sähköpostiosoitteensa lippulapulla käsilaukussani ja mietin asiaa. Lopulta kesäkuun alussa sain kerättyä rohkeutta, laitoin heille mailia ja ehdotin tapaamista. Siinä vaiheessa toinen heistä oli jo lähtenyt kesälomareissulle toiselle puolelle maailmaa. Toisen tapasin päivää ennen kuin hän seurasi perässä. Tavatessamme puhuimme niitä näitä emmekä menneet yksityiskohtiin toivomiemme järjestelyjen suhteen. Päätimme pohtia asiaa tahoillamme kesän ajan ja palata asiaan lomien jälkeen. Päällimmäinen tunteeni tapaamisen jälkeen, mitä ystävillenikin toistelin, oli "toivon tämän onnistuvan".
Syksyn ajan tapasimme säännöllisesti joka toinen viikko, loppuvuodesta kerran viikossa ja kävimme läpi kaikkia kuviteltavissa olevia lapsiin, vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyviä kysymyksiä. Tuntui, että toiveemme olivat yhteen sovitettavissa, mutta eivät kuitenkaan niin identtisiä, että olisi ollut syytä epäillä kenenkään pidättelevän todellisia tuntemuksiaan. Jo syksyllä miesten keskinäinen tilanne oli sellainen, että aiesopimus luonnosteltiin minun ja toisen heistä väliseksi. Tarkoituksena oli allekirjoittaa se tammikuussa ja aloittaa toteuttaminen huhtikuussa.
Keväällä olimme molemmat kiireisiä töissä. Niin miesten tilanne kuin minunkin elämäntilanteeni olivat sietämättömän vaikeita. Alkukesästä isäkandidaatti kertoi olevansa omaksikin yllätyksekseen kahden vaiheilla hankkeemme suhteen ja mielensä muuttuvan päivästä toiseen. Syyskuussa tapasimme ja varmistui, ettei homovauvoja tule.
Vaikka ratkaisu ei lopulta tullut yllätyksenä, olin tapaamisen jälkeen todella todella huonona. Pettynyt, toivoton, surullinen enkä yhtään lähempänä äidiksi tuloa kuin keskustelujen alkaessa vuotta ja neljää kuukautta aiemmin.
Tapasin alkuperäisen isäkandidaatin sattumalta pari viikkoa sitten. Tavattuamme tajusin, että minulla on ollut ikävä häntä ja keskustelujamme, jotka sateenkaariperhekysymysten lisäksi käsittelivät maailman kaikkia muitakin asioita. Vaikka pitkä prosessimme ei tuottanut vauvoja, luulen, että se tuotti ystävyyden.
Löysin juurikin blogisi ja toivon kovasti että yrityksenne onnistuu! Meille on tulossa koti-inseminaatiolla alkuunsaatettu pikkuinen (olemme siis naispari) tosin luovuttajasta ei tule isää ja hän on heteromies. Jään kiinnostuksella seuraamaan tarinaasi, ja koitan itsekin tuottaa tekstiä myös luovuttajan-etsintä-prosessistamme.
VastaaPoista