Viime päivinä olen miettinyt, mitä kertoa, missä vaiheessa ja kenelle.
Ensimmäisistä neuvotteluista homoparin kanssa kerroin ihan kaikille. Ajattelin, että mitä useampi tietää sitä useampi vastaavasti tuntee omistajuutta prosessiin ja samalla sen lopputuotteeseen. Keskustelujen päätyttyä tuloksettomina melkein puolentoista vuoden jälkeen ajattelin, että maailmankaikkeus rankaisi kylillä huutelusta. Toisista neuvotteluista tiesikin sitten suunnilleen kourallinen ihmisiä.
Tuleva isä on omaksunut sanotaanko täydellisen avoimuuden politiikan. Ovulaation aikaan hän sanoi töissä lähtevänsä kotiin masturboimaan. Minä olen jakanut tämän blogin osoitetta niille, joita olen arvioinut sisällön kiinnostavan.
Tyypillisesti tulevat vanhemmat kai pitävät raskauden omana tietonaan ensimmäisen kolmanneksen, jonka aikana riskit ovat suurimmat. Se ei taida tulla kyseeseen, kun iso joukko ihmisiä jännittää montako viivaa tikkuun lähipäivinä ilmestyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti