torstai 22. maaliskuuta 2012

Yllätysmummo

Kuulin äidiltä kuulumisia lapsuuden kotipaikkakunnaltani. Äidin ystävästä, vanhojen koulukavereideni äidistä, on tullut yllätysmummo. Naiset olivat porukalla viettämässä iltaa, kun yksi osallistujista kertoi toisen läsnäolijan yllätysmummoudesta. Kiusaantuneen yllätysmummon yli 30-vuotias tytär oli tajunnut vasta ihan viime metreillä olevansa raskaana. Tarina ei kerro olivatko nämä viime metrit paria kuukautta vai paria viikkoa ennen synnytystä, mutta todella viime metreillä joka tapauksessa. Ihmettelin ääneen, miten koulunsa käynyt, ei millään lailla vajaavaltainen kolmekymppinen nainen voi olla kuukausikaupalla tajuamatta olevansa raskaana. Puhelu jatkui seuraavasti:

Äiti: Eihän me siinä voitu siunailla, mutta on me kohistu perästäpäin.

Minä: No mietipä sitä kohinaa, jos tai kun sinä jossain vaiheessa kerrot niille, että tyttärellesi tulee vauva homon kanssa, jonka kanssa se ei koskaan ole ollut suhteessa. Miten meinasit selittää kuvion niille?

Äiti: Minähän vaan odotan, että pääsen kertomaan.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Silkkaa jossittelua

No niin, täällä ollaan taas. Päivityksiä onkin jo ehditty kärttää.

Viimeksi kirjoittelin helmikuun alun ovulaation aikoihin. Pian yrityksen jälkeen lähdin lomalle ja ehdin seurailla tuntemuksia tarkasti. Makasin hyytävän kylmässä hostellihuoneessa liian ohuen peiton alla ja selasin sormet ja nenänpää jäässä kosketusnäyttöpuhelimella netin keskustelupalstoja ja etsin tietoa raskauden alkuun liittyvistä mahdollisista oireista.

Noin viikko ovulaation jälkeen tunsin terävää kipua, jonka netti tunnisti kiinnittymiskivuksi. Heti perään ilmeni epämääräistä vuotoa, mitä en muista aiemmin tapahtuneen. Netti tiesi kertoa, että kyse on kiinnittymisvuodosta, jota esiintyy osalla naisista raskauden alussa. Olin lisäksi niin väsynyt, että tuuperruin aina iltapäivällä pitkille päikkäreille. Kuukautiset olivat myöhässä kolmisen päivää, kun ne sitten alkoivat poikkeuksellisen runsaina ja sietämättömän kivuliaina.

Voi olla, että raskaus ehti alkaa, mutta meni kesken hyvin varhaisessa vaiheessa. Toisaalta kaikki voi mennä kierron luonnollisen epäsäännöllisyyden ja kuviteltujen tuntemusten liioittelun piikkiin. Niin tai näin, surettaa silti. Olen kuitenkin päättänyt uskoa ensimmäiseen vaihtoehtoon ja nähdä tapahtuneen positiivisena ja huojentavana osoituksena siitä, että ylipäätään voin tulla raskaaksi.

Seuraavaksi ohjelmassa on kalenteriharjoituksia. Maaliskuun ovulaatio missattiin minun ja isän ulkomaanmatkojen vuoksi ja huhtikuussa olisi ovulaation hetkellä syytä sijaita samalla paikkakunnalla.