Hormonilääkitys, päivä 2

Koko päivä puoliunessa seminaarissa. Pienet päiväunet klo 20-24.

Hormonilääkitys, päivä 1

Kuukautiset alkoivat eilen ja tänään aloitin lääkärin ohjeiden mukaisesti hormonilääkityksen. (Elämä olisi aivan liian yksinkertaista, ellei aloitus osuisi samalle viikonlopulle ulkomaille suuntautuvan kahdentoista tunnin kokouspäiviä sisältävän työreissun kanssa..) Lääke otetaan kierron päivinä 2-6 kahdesti päivässä. Lääkkeen varsinainen käyttötarkoitus on hormoniperäisen rintasyövän hoito. Se on myös ainoa tuoteselosteessa esiintyvä käyttö. Lääkärin minulle määräämä annostus on kaksinkertainen syövän hoitoon käytettyyn verrattuna. Yleisyydeltään ja vakavuudeltaan vaihtelevia sivuvaikutuksia oli pitkä lista. Mahdollisiin sivuvaikutuksiin kuuluvat mm. väsymys ja uneliaisuus, lihominen, laihtuminen, päänsärky ja vaihdevuosivaivat, kuten kuumat aallot.

Tavanomaisten saatanallisten menkkakipujen lisäksi tuntui polttelua oikeassa munasarjassa. Illalla pari tuntia toisen tabletin ottamisen jälkeen tuli ensimmäinen kuuma aalto. Kaulalle ja kasvoille nousi punaisia laikkuja ja olo oli kaikin puolin tukala. Kotiuduin illanvietosta viisi tuntia ennen muita.

Leffakäyntejä ja vuokravideoita

Jostain syystä tällä hetkellä puolet kaikista elokuvista sekä vuokraamoissa että teattereissa käsittelee lastensaantia. Ja vielä äärettömän epätyydyttävällä tavalla. Vai olenko se vain minä?

Back-Up Plan
Jennifer Lopezin esittämä päähenkilö käy yksin klinikalla inseminaatiossa ja klinikalta ulos astuessaan tapaa miehen. Päähenkilön ollessa viimeisillään raskaana kolmas osapuoli ihmettelee suhteen kestoon nähden pitkällä olevaa raskautta, johon mies sanoo, etteivät vatsassa olevat kaksoset ole hänen. Päähenkilö ottaa lausunnon merkkinä miehen sitoutumattomuudesta syntyviin lapsiin, vetää herneen nenään ja antaa miehelle kenkää.

Mitä muuta mies olisi voinut sanoa? Valehdella, että raskaus on ehditty saattaa alulle perinteisin menetelmin?

L!fe Happens
Kolme ystävystä asuu yhteisessä kämpässä ja yksi heistä tulee yhdenillanjutusta raskaaksi ja saa lapsen. Päähenkilö tukeutuu kahteen ystäväänsä, käy töissä ja yrittää käydä treffeilläkin.

Tarinan opetus on, että yh-äitien on muutettava pois kimppakämpistä, luovuttava ammatillisista haaveistaan ja aikuistuttava. Rankasti bilettävät lapsettomat sinkut puolestaan saavat miljoonien kirjadiilejä.

Friends with Kids
Ystävykset Julie ja Jason päättävät välttää epäonnistuneen avioliiton tekemällä lapsen yhdessä, jakamalla sen huollon ja etsimällä kumppanin romanttiseen suhteeseen jostakusta muusta. Asetelma on kiinnostava, toteutus ei. Pahinta elokuvassa on botox-ilmeettömän käsikirjoittaja-ohjaajan itse esittämä päähenkilö, joka on niin hajuton ja mauton, ettei häntä kohtaan pysty tuntemaan sympatiaa saati samaistumaan häneen.

Muiden ystävien kommentit lapsen ollessa reilun vuoden ikäinen ovat kahdet sateenkaariperheneuvottelut käyneelle kylmääviä:
Miten selittää lapselle, että vanhemmat ovat muiden kanssa? Olette kai lukeneet vaikutuksista häneen ja aiheen käsittelystä.
...
Koska lapsen tuominen maailmaan on tärkeää. Se vaatinee keskusteluja, ehkä juridisia asiakirjoja? Mutta tässä vain heitettiin noppaa ja katsottiin tulos. Elämä se vain on.
...
Ettehän te tätä harkinneet. Teitte vastuuttoman päätöksen lapsesta. Hän voi hyvin nyt. Vuoden iässä. Voiko hän hyvin, kun tajuaa, etteivät isä ja äiti rakastaneet toisiaan? Hän syntyi, jotta he saisivat naida muita.
...
Jason, haluat rusinatkin pullasta. Jos luulet, että sinä ja Julie olette ystäviä ikuisesti, olet ihan helvetin väärässä! Lykkyä teille. Jännä nähdä, miten käy.

What to Expect When You’re Expecting
Valtaisan suosion saavuttaneesta opaskirjasarjasta dramatisoitu odotuselokuva, joka sisältää vajaat kaksi tuntia väkinäisyyttä ja ennalta-arvattavuutta. Kontrollifriikillä ja tohvelieläimellä, pitkäsäärisellä mallitytöllä ja sugar daddylla, Yhdysvaltojen eri laidoilla asuvalla julkkisparilla ja adoptoivilla taiteilijoilla kaikki päättyy onnellisesti. Huonosti käy vain tytölle, jonka raskauteen johtava yhdenillanjuttu ehtii kehittyä orastavaksi suhteeksi ennen keskenmenoa.

Mitäkö jäljelle jäävä 50 prosenttia käsittelee? Naimisiinmenoa.

Lauantai on päivistä pahin

Kävi juuri niin kuin pelkäsin. Ovulaatiotikkuun ilmestyi ilkkuva hymynaama lauantaiaamuna. Ilkkuva, koska klinikka on kiinni viikonloppuisin ja lauantaille osuva hymynaama tarkoittaa missattua mahdollisuutta inseminaatioon. Jos tikku näyttää positiivista perjantaiaamuna, sukusolut ehditään sulattaa ja hoito tehdä perjantain aikana. Jos taas positiivinen osuu sunnuntaille, inseminaatio tehdään maanantaina.

On todella turhauttavaa istua kotona tietäen, että parhaillaan olisi otollinen aika raskautua. Väistämättä syvällä mielen perukoissa pistäytyy ajatus jonkun pahaa-aavistamattoman miehen valjastamisesta lisääntymishankkeeseen. Kuitenkin viimeistään klinikan tilille jo siirretty kasa euroja pyyhkii sen pois mielestä.

Kiertoni on säännöllinen eikä vaatinut paljoakaan laskuharjoituksia huomata, että ovulaatio tulee mitä todennäköisimmin osumaan lauantaille myös tulevina kuukausina. Ajatus tuntuu lievästi sanottuna raskaalta ja turhauttavalta. Sovimmekin lääkärini kanssa, että hormonilääkitys aloitetaan jo seuraavasta kierrosta. Hormonilääkitys nimittäin mahdollistaa ovulaatioajankohdan hienoisen manipuloinnin. Opin puhelinkeskustelumme aikana, että keinovalikoimaan kuuluu paitsi irrotuspiikki myös ns. jarrupiikki.

Hoidon suunnittelua

Tutkimusten ja spermatilauksen jälkeen tänään vuorossa oli hoidon suunnittelu oman lääkärini kanssa. Koska tutkimukset osoittivat, ettei fysiologista estettä raskaaksi tulemiselle ole, lääkäri päätti aloittaa inseminaatiot luonnolliseen kiertoon. Koska takana on yrityksiä koti-inseminaatiolla, lääkäri päätti myös, että kiertoa vahvistava lääkitys aloitetaan jo toisessa kierrossa (tavallisesti kolmannessa tai neljännessä).

Hurjinta klinikkakäynneissä on ollut saada toistuvasti kuulla olevani nuori. Ensimmäisillä kerroilla nauratti kovasti, mutta lapsettomuusklinikan näkökulmasta se on epäilemättä totta. Kuten lääkärini sanoi, tilanne olisi dramaattisesti eri, jos olisin 41-vuotias nykyisen 31 sijasta.

Nuoruuskeskustelumme lomassa lääkäri näytti pysäyttävän kalvon hedelmällisyyden suhteesta ikään. Kalvossa on kaksi kuvaajaa, joista laskeva kuvaa vuoden yrittämisen aikana raskaaksi tuloa ja nouseva lapsettomuutta. Raskaaksi tuloa osoittava käppyrä alkaa kuukautisten alkamisesta ja päättyy vaihdevuosiin. Parikymppisistä vuoden yrittämisen aikana raskaaksi tulee 85 %. Siitä prosentti pienenee pikkuhiljaa, kunnes lähtee jyrkkään laskuun 35 ikävuoden jälkeen. 44 ikävuoden tienoilla prosentti on lähellä nollaa.

Muistatteko kuinka raivona olimme, kun Matti Vanhanen kehotti nuoria naisia hankkimaan lapsia nuorempana (ja jäämään kotiin niiden kanssa)? Ja syystä olimmekin. Sen sijaan gynekologien pitäisi nykyistä pontevammin viestiä asiakkailleen biologinen ja fysiologinen fakta raskaaksi tulemisen mahdollisuuden ajallisesta rajallisuudesta. Tiedon valossa asiakkaat voivat sitten tehdä haluamansalaisia valintoja. Faktasta pitäisi vielä onnistua viestimään ilman arvolatausta ja ilman taustaoletusta, että kaikki haluavat lapsia. Ei varmastikaan helppo tehtävä gyneillemme.

Rakas päiväkirja, tänään tilasin tanskalaista spermaa.

Solubiologi pläräsi luovuttajia ja luetteli ominaisuuksia. Niitä on kolme: pituus, hiusten väri ja silmien väri. Heti ensikäynnin jälkeen vitsailimme ystävieni kanssa, että luovuttajista pitäisi kerätä vielä neljäs tieto: lempikirja tai edes genre. Dan Brown: ei. Korkeajännitys: ei. Totuus kuitenkin on, että sukusolujen luovuttajat edustavat varsin kapeaa siivua kansasta. Ei tavantallaaja hakeudu luovuttamaan sukusolujaan spermapankkiin.

Oikeudet spermaan maksavat tuhat euroa. Lain mukaan saman luovuttajan spermaa saa käyttää vain viiden naisen hoitoihin. Sperman mittayksikkö on olki. Yhteen hoitokertaan käytetään yksi olki. Oljen hinta on 250 euroa ja niitä tavataan tilata neljä, jos tutkimusten perusteella raskauden alkamiselle normaalisti ei ole esteitä.

Utelias kun olen, kyselin solubiologilta, minkälaisia toiveita ihmisillä yleensä on luovuttajan suhteen. Useimmat kuulemma etsivät ominaisuuksia, joita löytyy omasta suvusta, toiset taas mahdollisimman erilaista. Ainoa varsinainen toiveeni oli, että luovuttaja saisi olla pidemmän puoleinen, ettei viattomasta lapsiparasta tule kaltaiseni alle 160-senttinen nysä. (Tuoreimman mittauksen mukaan 157,5 senttiä, lisäystä ruhtinaalliset 0,5 senttiä edelliseen mittaukseen nähden.) Tähän solubiologi totesi, että myös pitkät naiset haluavat pitkän luovuttajan, ettei lapsesta tule perheen lyhin.

Mihinkö päädyin? Pituus 184 senttiä, silmien väri sininen ja hiusten väri strawberry blond.

Onko ne auki?

Aukiolotutkimus sattui, sattui aivan saatanasti. Huoneeseen tullessamme lääkäri ohjasi tukihenkilöni oven viereen tuolille, jonka sermi erotti tutkimuspöydästä. Tutkimuspöydän lähellä ei lääkärin mukaan ollut tilaa tukihenkilölle. Onneksi tukihenkilö tajusi tilanteen vakavuuden siinä vaiheessa, kun yleensä taukoamattomana jatkuva puheeni lakkasi eikä hengitystäkään kuulunut, ja änkesi sermin taakse tutkimuspöydän pääpuoleen pitämään kädestä ja muistuttamaan hengittämisestä. Jäin miettimään, minne heteroparien mies sijoitetaan vai onko hän mukana ylipäätään. (Onneksi kyseessä ei ollut oma lääkärini, vaan toinen, jolla kävin oman lääkärini lomasta johtuen.)

Ennakkoon en pelännyt kipua, vaan tutkimuksen tulosta. Pelkäsin, että munanjohtimet ovat kiinni. Vanhempani olivat vuonna -80 menossa lapsettomuushoitoihin monen vuoden tuloksettoman yrittämisen jälkeen, kun ilmeisesti hoitoja edeltävän aukiolotutkimuksen johdosta jompikumpi munanjohtimista raottui sen verran, että yksi onnekas munasolu pääsi sujahtamaan sitä pitkin kohtuun. Olen kuusi vuotta vanhempi kuin äitini raskaaksi tullessaan, joten pelkäsin todella, että munanjohtimet ovat tukossa. Tukkeutuneet munanjohtimet olisivat tarkoittaneet siirtymistä suoraan IVF-hoitoihin ja kustannusten moninkertaistumista hoitokertaa kohden.

Munanjohtimien aukiolotutkimuksessa kohtuun viedään katetri, jonka päässä oleva pallo laajennetaan katetrin pitämiseksi paikoillaan. Pallon laajentuminen sattui niin paljon, että hengitys salpaantui. Tuntui kuin sisäelimiä olisi raastettu. Sitten kohtuun ruiskutettiin suolaliuosta ja ilmakuplia, joiden etenemistä munanjohtimissa seurattiin ultralla. Tämä vaihe ei sattunut, mutta jokainen ruiskaus tuntui leuan ja korvien tuntumassa, ikään kuin kuului.

Toinen puoli näkyi heti avoimena. Toista puolta piti hiukan houkutella ja lisätä suolaliuosta ja ilmakuplia, mutta senkin aukiolo varmistui lopulta.