Kuka on isä? Onko se kunnon mies?

Taisin eilen kirjoittaa vain sukusoluista mainitsematta hypoteettisen lapsen isää sanallakaan. Kiitos tarkkasilmäisille tästä huomiosta!

Mukana kuvioissa on myös isä. Minulla ei ole eikä ole ollut parisuhdetta tulevan isän kanssa. (Tämä nyt on aika selvää, työnimi ei kai siinä tapauksessa millään logiikalla olisi homovauva.) Tuleva isä ei ole klinikan anonyymi luovuttaja eikä kukaan vanha ystävä, joka luovuttamalla auttaisi minua saamaan maailmassa eniten haluamani asian.

Tuleva isä on minulle entuudestaan tuntematon sinkkuhomo, jonka kanssa yhteinen ystävämme A saattoi minut yhteen nimen omaan perheenperustamistarkoituksessa varmana, että sekä toiveemme että kemiamme kohtaisivat. Oikeassa oli. (Ensimmäisen kohtaamisen ja eilisen ensimmäisen yrityksen välillä käydyistä pitkistä keskusteluista ja aiesopimukseen kirjatuista yksityiskohdista lisää myöhemmin.)

Tuleva isä on nelikymppinen, lapsia rakastava (Kuulisittepa miten se puhuu ystävämme A:n kolmevuotiaasta ipanasta!), pyörittää omaa kauppaa ja asuu kantakaupungissa, puhuu sujuvasti montaa kieltä ja on nuoruudessaan toiminut Fälttareissa, mikä erityisesti ymppätyypeille tiedoksi.

Olennaisimman kysymyksen esitti oma isäni, itäsuomalainen lihaa syövä keski-ikäinen heteromies, tuleva sateenkaarivauvan ukki, kun pari päivää isänpäivän jälkeen kerroin hänelle suunnitelmistamme. Onko se kunnon mies?, isäni kysyi. On se.

Työnimi: homovauva

Pötköttelin tänään puoli tuntia pylly paljaana tyyny lantion alla vieraassa asunnossa ja odottelin, että siemenneste valuisi sisään- eikä ulospäin. Siinä ehti paitsi facebookata myös miettiä monenlaista, mm. norsun kantoaikaa. Vielä erillisinä sukusoluina kohdussa kelluva hypoteettinen vauva on laskentatavasta riippuen pantu alulle ehkä jo yhdeksäntoista kuukautta sitten. Vaikka heti tällä ensi yrittämällä tärppäisi, norsun 22 kuukauden kantoaikakin jää tätä prosessia lyhyemmäksi.

Prosessin työnimenä on ollut homovauva, jota myös blogin nimeksi on ehdotettu. Puheessa se vielä menee, mutta kirjoitettuna se on jotenkin, hmm, epäkorrekti. Tämän blogin korrektius kokonaisuudessaankin on toki kyseenalainen. Blogissa tulee esiintymään erilaisia eritteitä, lisääntymiselimiä ja ruumiintoimintoja, mutta se on kai aiheen huomioiden väistämätöntä. Rajansa kuitenkin epäkorrektiudellakin.

Koska tässä prosessissa on minun lisäksesi useita muita osapuolia ja koska odotettavissa on väistämättä myös huolta ja pettymyksiä, olen päätynyt käyttämään nimimerkkiä ja muuttamaan olennaisilta osin kaikkien muidenkin blogissa esiintyvien henkilöiden nimet.