perjantai 14. joulukuuta 2012

Hoidon suunnittelua

Tutkimusten ja spermatilauksen jälkeen tänään vuorossa oli hoidon suunnittelu oman lääkärini kanssa. Koska tutkimukset osoittivat, ettei fysiologista estettä raskaaksi tulemiselle ole, lääkäri päätti aloittaa inseminaatiot luonnolliseen kiertoon. Koska takana on yrityksiä koti-inseminaatiolla, lääkäri päätti myös, että kiertoa vahvistava lääkitys aloitetaan jo toisessa kierrossa (tavallisesti kolmannessa tai neljännessä).

Hurjinta klinikkakäynneissä on ollut saada toistuvasti kuulla olevani nuori. Ensimmäisillä kerroilla nauratti kovasti, mutta lapsettomuusklinikan näkökulmasta se on epäilemättä totta. Kuten lääkärini sanoi, tilanne olisi dramaattisesti eri, jos olisin 41-vuotias nykyisen 31 sijasta.

Nuoruuskeskustelumme lomassa lääkäri näytti pysäyttävän kalvon hedelmällisyyden suhteesta ikään. Kalvossa on kaksi kuvaajaa, joista laskeva kuvaa vuoden yrittämisen aikana raskaaksi tuloa ja nouseva lapsettomuutta. Raskaaksi tuloa osoittava käppyrä alkaa kuukautisten alkamisesta ja päättyy vaihdevuosiin. Parikymppisistä vuoden yrittämisen aikana raskaaksi tulee 85 %. Siitä prosentti pienenee pikkuhiljaa, kunnes lähtee jyrkkään laskuun 35 ikävuoden jälkeen. 44 ikävuoden tienoilla prosentti on lähellä nollaa.

Muistatteko kuinka raivona olimme, kun Matti Vanhanen kehotti nuoria naisia hankkimaan lapsia nuorempana (ja jäämään kotiin niiden kanssa)? Ja syystä olimmekin. Sen sijaan gynekologien pitäisi nykyistä pontevammin viestiä asiakkailleen biologinen ja fysiologinen fakta raskaaksi tulemisen mahdollisuuden ajallisesta rajallisuudesta. Tiedon valossa asiakkaat voivat sitten tehdä haluamansalaisia valintoja. Faktasta pitäisi vielä onnistua viestimään ilman arvolatausta ja ilman taustaoletusta, että kaikki haluavat lapsia. Ei varmastikaan helppo tehtävä gyneillemme.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Rakas päiväkirja, tänään tilasin tanskalaista spermaa.

Solubiologi pläräsi luovuttajia ja luetteli ominaisuuksia. Niitä on kolme: pituus, hiusten väri ja silmien väri. Heti ensikäynnin jälkeen vitsailimme ystävieni kanssa, että luovuttajista pitäisi kerätä vielä neljäs tieto: lempikirja tai edes genre. Dan Brown: ei. Korkeajännitys: ei. Totuus kuitenkin on, että sukusolujen luovuttajat edustavat varsin kapeaa siivua kansasta. Ei tavantallaaja hakeudu luovuttamaan sukusolujaan spermapankkiin.

Oikeudet spermaan maksavat tuhat euroa. Lain mukaan saman luovuttajan spermaa saa käyttää vain viiden naisen hoitoihin. Sperman mittayksikkö on olki. Yhteen hoitokertaan käytetään yksi olki. Oljen hinta on 250 euroa ja niitä tavataan tilata neljä, jos tutkimusten perusteella raskauden alkamiselle normaalisti ei ole esteitä.

Utelias kun olen, kyselin solubiologilta, minkälaisia toiveita ihmisillä yleensä on luovuttajan suhteen. Useimmat kuulemma etsivät ominaisuuksia, joita löytyy omasta suvusta, toiset taas mahdollisimman erilaista. Ainoa varsinainen toiveeni oli, että luovuttaja saisi olla pidemmän puoleinen, ettei viattomasta lapsiparasta tule kaltaiseni alle 160-senttinen nysä. (Tuoreimman mittauksen mukaan 157,5 senttiä, lisäystä ruhtinaalliset 0,5 senttiä edelliseen mittaukseen nähden.) Tähän solubiologi totesi, että myös pitkät naiset haluavat pitkän luovuttajan, ettei lapsesta tule perheen lyhin.

Mihinkö päädyin? Pituus 184 senttiä, silmien väri sininen ja hiusten väri strawberry blond.