Aukiolotutkimus sattui, sattui aivan saatanasti. Huoneeseen tullessamme lääkäri ohjasi tukihenkilöni oven viereen tuolille, jonka sermi erotti tutkimuspöydästä. Tutkimuspöydän lähellä ei lääkärin mukaan ollut tilaa tukihenkilölle. Onneksi tukihenkilö tajusi tilanteen vakavuuden siinä vaiheessa, kun yleensä taukoamattomana jatkuva puheeni lakkasi eikä hengitystäkään kuulunut, ja änkesi sermin taakse tutkimuspöydän pääpuoleen pitämään kädestä ja muistuttamaan hengittämisestä. Jäin miettimään, minne heteroparien mies sijoitetaan vai onko hän mukana ylipäätään. (Onneksi kyseessä ei ollut oma lääkärini, vaan toinen, jolla kävin oman lääkärini lomasta johtuen.)
Ennakkoon en pelännyt kipua, vaan tutkimuksen tulosta. Pelkäsin, että munanjohtimet ovat kiinni. Vanhempani olivat vuonna -80 menossa lapsettomuushoitoihin monen vuoden tuloksettoman yrittämisen jälkeen, kun ilmeisesti hoitoja edeltävän aukiolotutkimuksen johdosta jompikumpi munanjohtimista raottui sen verran, että yksi onnekas munasolu pääsi sujahtamaan sitä pitkin kohtuun. Olen kuusi vuotta vanhempi kuin äitini raskaaksi tullessaan, joten pelkäsin todella, että munanjohtimet ovat tukossa. Tukkeutuneet munanjohtimet olisivat tarkoittaneet siirtymistä suoraan IVF-hoitoihin ja kustannusten moninkertaistumista hoitokertaa kohden.
Munanjohtimien aukiolotutkimuksessa kohtuun viedään katetri, jonka päässä oleva pallo laajennetaan katetrin pitämiseksi paikoillaan. Pallon laajentuminen sattui niin paljon, että hengitys salpaantui. Tuntui kuin sisäelimiä olisi raastettu. Sitten kohtuun ruiskutettiin suolaliuosta ja ilmakuplia, joiden etenemistä munanjohtimissa seurattiin ultralla. Tämä vaihe ei sattunut, mutta jokainen ruiskaus tuntui leuan ja korvien tuntumassa, ikään kuin kuului.
Toinen puoli näkyi heti avoimena. Toista puolta piti hiukan houkutella ja lisätä suolaliuosta ja ilmakuplia, mutta senkin aukiolo varmistui lopulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti