Solubiologi pläräsi luovuttajia ja luetteli ominaisuuksia. Niitä on kolme: pituus, hiusten väri ja silmien väri. Heti ensikäynnin jälkeen vitsailimme ystävieni kanssa, että luovuttajista pitäisi kerätä vielä neljäs tieto: lempikirja tai edes genre. Dan Brown: ei. Korkeajännitys: ei. Totuus kuitenkin on, että sukusolujen luovuttajat edustavat varsin kapeaa siivua kansasta. Ei tavantallaaja hakeudu luovuttamaan sukusolujaan spermapankkiin.
Oikeudet spermaan maksavat tuhat euroa. Lain mukaan saman luovuttajan spermaa saa käyttää vain viiden naisen hoitoihin. Sperman mittayksikkö on olki. Yhteen hoitokertaan käytetään yksi olki. Oljen hinta on 250 euroa ja niitä tavataan tilata neljä, jos tutkimusten perusteella raskauden alkamiselle normaalisti ei ole esteitä.
Utelias kun olen, kyselin solubiologilta, minkälaisia toiveita ihmisillä yleensä on luovuttajan suhteen. Useimmat kuulemma etsivät ominaisuuksia, joita löytyy omasta suvusta, toiset taas mahdollisimman erilaista. Ainoa varsinainen toiveeni oli, että luovuttaja saisi olla pidemmän puoleinen, ettei viattomasta lapsiparasta tule kaltaiseni alle 160-senttinen nysä. (Tuoreimman mittauksen mukaan 157,5 senttiä, lisäystä ruhtinaalliset 0,5 senttiä edelliseen mittaukseen nähden.) Tähän solubiologi totesi, että myös pitkät naiset haluavat pitkän luovuttajan, ettei lapsesta tule perheen lyhin.
Mihinkö päädyin? Pituus 184 senttiä, silmien väri sininen ja hiusten väri strawberry blond.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti